tiistai 7. toukokuuta 2013

Mustavalkoinen kattaus, katse kristallien ja lasihelmien lävitse

Clifters : " Kun katselee, niin lasikuulaan mahtuu avaruuskin ". Mainioita Jaana Rinteen sanoituksia, taas. Pidän myös kastehelmistä, ja kuusen neulasesta roikkuvasta vesipisarasta, joka kätkee, niin ikään, sisäänsä suuren maailman. Ja myös riisinjyvästä, ovat ihmiset kirjoittaneet. Wikissä kerrotaan shakkipelin keksijän neroudesta " Tieteellistä merkintä­tapaa käytettäessä sen likiarvo on 18,447·1018. Sama luku saadaan myös siirtojen luku­määräksi Hanoin torniprobleemassa 64 renkaalla". Minä en pidä shakista. Siinä vain kaki ihmistä lorvailee mahtipontisina laudan kummallakin puolella, eikä kumpikaan ole Kuolema eikä edes Max von Sydow, valitettavasti, ja itsekkäästi tuhlaa aikaa tuhnaillen. Sen sijaan pelaan neljän suoraa ja muita pelejä joita voi koko suku / ystäväpiiri pelätä. Tai - vaikkapa pelata... Itse olen siinäkin niin nero että joudun pelaamaan monta vastaan. Mutta se ei ole itsekästä.

Mustavalkoinen kattaus, katse kristallien ja lasihelmien lävitse:
marimekko, Ginkgo kangas, Kristina Isola 2008


alkup. Kinks: Days.





ja Suomi-neito, vielä hyinen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti